Suomen sosiaalifoorumin 2010 yhteydessä 25.4. järjestettiin Instituutin rauhakasvatusfoorumin toinen keskusetelutilaisuus
Kouluikäisten väkivaltakokemusten yleistyminen osoittaa, että kouluissa vallitsee turvattomuuden kulttuuri. Ilmi tulleet avoimet väkivaltatapaukset ovat vain jäävuoren huippu, joka kertoo yhteiskunnassa ja koulujen todellisuudessa vaikuttavista väkivaltaa tuottavista tekijöistä.
Rauhankasvatusinstituutti kutsui väkivaltakulttuurin torjumisesta kiinnostuneita opettajia, rehtoreita, tutkijoita, hallinnon edustajia ja kansalaisia pohtimaan yhdessä, voiko nykyperuskoulu olla paikka, missä kasvaa väkivallattomuuden periaatteeseen sitoutuneita, empaattisia ja yhteistyökykyisiä kansalaisia, jotka uskovat ihmisten väliseen tasa-arvoon ja solidaarisuuteen. Sisältyvätkö nämä tavoitteet tämän päivän koulutuspolitiikkaan? Mitä merkitsee opetussuunnitelman uudistaminen rauhankasvatuksen näkökulmasta? Millaisia sisältöjä eri oppiaineisin tarvitaan? Miten kouluyhteisöä tulee johtaa? Miten antaa ääni kaikille kouluyhteisön jäsenille?
Voivatko KiVa Koulu -hanke, yhteistoiminnallinen ja projektioppiminen, sovittelu, Rauhankoulu, Maailmankoulu, tukioppilastoiminta, oppilaskunnat ja muut sosiaalisten taitojen oppimiseen liittyvät hankkeet viedä koulun kasvatuskulttuuria väkivaltaa torjuvaan suuntaan?
Rauhankasvatusfoorumissa etsitään uusia näkökulmia kouluväkivaltaa koskevaan keskusteluun. Varsinkin mediassa huomio kiinnittyy helposti henkilöväkivaltaan ja sen torjuntaan sivuuttaen samalla lasten ja nuorten elämään sekä kouluinstituutioon sisältyvä rakenteellinen väkivalta. Molempiin ilmiöihin pitää puuttua, mutta millä keinoin ja keiden toimesta?
Valmisteltuja asiantuntijapuheenvuoroja pitivät muun muassa sosiaalipsykologit Marja Ahokas ja Tiina Lindholm, ihmisoikeuskasvatuksesta väitöskirjaa valmisteleva Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen tutkija Mia Matilainen, vertaissovittelukouluttaja Maija Gellin, KiVa Koulu -hankkeesta kokemuksia omaavat luokanopettajat Riikka Hohti ja Hannele Karhula, sekä kasvatuspolitiikan tutkija Sari Vesikansa.