Uskontojen välinen dialogi: Reijo E. Heinosen puhe

Reijo E. Heinosen kiitospuhe Kulttuurikeskus Kaisassa 26.9.2009

"Kultaisen säännön pojalta voimme tiivistää komplementaarisuuden tavoitteen seuraavaksi uskontojen yhteistoimintaa esittäväksi kuvaksi: Sinfoniaorkestelilla on yhteinen musiikin partituuri. Se on globaali etiikka. Orkesterissa on lukuisia eri soittajia so.uskontoja. Jokaisella omat nuottinsa niin että mikään instrumentti yksin ei voi toteuttaa teosta. Ensiviulu ei voi esittää sinfoniaa, ei kontrabasso, ei huilu, eivät trumpetit tai pieni pikkolo huilu. Vain ne yhdessä voivat saada aikaan musiikin yhteissoinnun , sinfonian. Jos jokin soittaja , uskonto puuttuu sointi ei ole täydellinen. Kaikki huomaavat sen. Siksi orkesterin johtaja kutsuu ne kaikki harjoituksiin sillä vain yhdessä sointi on täydellinen."

Alla puhe kokonaisuudessaan:
KULTAINEN SÄÄNTÖ –PALKINTO
21.9.2009
Kiitospuhe Kulttuurikeskus Kaisassa 26.9.2009

Reijo E. Heinonen

Kultainen Sääntö-palkinnon suunnittelijat ja valintaprosessin toteuttajat ovat ottaneet rohkean askeleen eettisen tietoisuuden herättämisen ja uskontodialogin kehittämisen tiellä. Kiitän sydämestäni minulle osoitetusta luottamuksesa ja toivon kykeneväni toimimaan edelleen yhteisten tavoitteittemme toteuttamiseksi.

Esitän seuraavassa joitakin ajatuksia, jotka ovat olleet tärkeitä maailmanlaajan eettisen vastuun herättämisessä sekä kansainvälisissä että kotimaisissa yhteyksissä.

Sosialismin romahdus Itä-Euroopassa ja kylmän sodan päättyminen loivat kansainvälisesti uudenlaisen poliittisen ja kulttuurisen tilanteen, jota voitaisiin nimittää arvotyhjiöksi. Se haastoi arvioimaan keinoja ja arvoja, joiden avulla maailmanyhteisöä olisi luotsattava kestävään, oikeudenmukaiseen kehitykseen.

Tietoisuus siitä, että globalisaatio tarvitsee globaalin etiikan alkoi vahvistua . YK:n ympäristökokouksessa Rio de Janeirossa 1992 vaadittiin keskustelun aloittamista maailmanyhteisölle luovuttamattomista perusarvoista. Kestävä kehitys ei voi rakentua yksin talouden varaan, ei liioin yksin ekologiset näkökohdat huomioimalla eikä liioin sosiaalisia ongelmia ratkomalla. Kaikissa näiden osa-alueiden ratkaisuissa tarvitaan yhteisiä eettisiä mittapuita. Ilman eettistä kokonaisnäkemystä kullakin alueella saatetaan eksyä kohtalokkaisiin yksipuolisuuksiin.
Vaikka haastetta eiYK:n tasolla otettukaan huomioon Riossa esitetyn tavoitteen mukaisesti vastaan siten kuin kokouksen pääsihteeri Maurice Strong oli esittänyt, eripuolilla alkoi kansalaisjärjestötasolla syntyä eettistä vastuuta painottavia julistuksia ja aloitteita. Eri ammattiryhmät alkoivat laatia omia eettisiä ohjeitaan.
Kansalaisjärjestöjen kasvavaa merkitystä kuvaa Intiankansalaisjärjestöjen Riossa esittämä tiivistys maailman moraalisista ongelmista. He toistivat Mahatma Gandhin tunnettua iskulausetta:
We have for every ones need but not for any ones greed.” Taloudellinen ja materiaalinen ongelma ruuan ja hyvinvoinnin puutteestsa käännettiin tässä moraaliseksi ongelmaksi. Ei tarvitse olla kovin tarkkanäköinen huomatakseen aikamme talouskriisissä ja siitä köyhille aiheutuvissa kärsimyksissä olevan kysymys juuri tästä.

Maailman uskontojen parlamentin Chicagon globaalin etiikan julistus syntyi Rion kokousta seuranneena vuonna 1993 . Sen pääarkkitehti oli katolinen teologi ja toisinajattelija professori Hans Küng ,Saksan Tübingenistä. Suomesta Chicagon julistuksen laatimiseen osallistuttiin mm. siten, että Turun yliopistossa järjestettiin lokakuussa 1992 seminaari, jossa pohditin globaalin etiikan periaatteita Hans Küngin lähettämän julistusluonnoksen pohjalta. Mukana olivat mm. professori Pentti Malaska ja tuolloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Tuosta ajasta alkoi yhteistyö Hans Küngin kanssa. Chicagon julistuksen allekirjoittajiksi sain emerituusarkkipiispa Mikko Juvan ja tuolloisen alivaltiosihteeri Martti Ahtisaaren, myöhemmän tasavallan presidentin ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan. Presidenttikaudestaan alkaen hän on tukenut globaalin etiikan prosessia.

Tänään myönnetyn palkinnon nimeä pohdittaessa on todettava, että se on globaalin etiikan ytimessä ja kaiken eettisen ajattelun perusteita:minkä haluat itsellesi tehtävän , tee se toiselle. Se muodostaa vastavuoroisuutta korostaessaan uskontojen ja kulttuurien eettisen ajattelun kulmakiven. Sen eri muotoilut on löydettävissä kaikista suurista uskonnoista. Niistä tulee ilmi kunkin perinteen ja ajattelutavan erityiskorostukset. Erityisen kauniina muotoiluna pidän taolaisen opettajan Tái Shank Kan Ying Píen (200-luku)
”Regard your neigbours gain as your own gain, and your neigbours loss as your own loss.” (URI,Africa office)
”Pidä lähimmäisesi menestystä omana menestyksenäsi ja hänen menetystään omana menetyksenäsi.”

Miten tämä olisi mahdollista maailmassa, jossa vallitsee tyytymättömyys ja taistelu rajallisista resursseista, maailmassa jossa ei muisteta sitä, että rajallisessa ekojärjestelmässä rajaton kasvu ei ole mahdollinen?

Tässä vain kolme muutoksen edellytystä.
Ensinnäkin arvojen muutokseen tarvitaan laaja tietoisuuden muutos, josta Chicagon julistus sanoo:”Maapalloamme ei voida muuttaa parempaan tilaan ilman että yksityisen ihmisen tietoisuus muuttuu...Tilannettamme ei voida muuttaa perustavalla tavalla ilman riskin ottamista ja uhrivalmiutta.” Viimemainittua valmiutta Vaclav Havel korosti mm. puhuessaan Tukholmassa UNDP kokouksessa 1994. Hänen esitelmänsä oli haaste lännen rikkaille teollisuusmaille :”A Call for Sacrifice. The co-responsibility of the West” (Foreign Affairs Vol. 73 n:o 2, 1994)

Toiseksi tietoisuuden muuttuminen on mahdollista jos ymmärrämme kokonaisvaltaisesti eri ilmiöiden, ekonomisten, ekologisten ja sosiaalisten keskinäisen riippuvuuden. Teollisen ajan vastuullisen etiikan syntymiseen tarvitaan uusi näkökyky kuten Hans Jonas tunnetussa teoksessaan ”Vastuun periaate” (Das Prinzip Verantwortung) on todennut. Ylipäätään tietoisuuden muutoksen edellytyksenä on mielikuvitus, imaginaatiokyky, jonka kehittäminen ei ole tasapainossa tiedon tulvan kanssa koulutusjärjestelmässämme. Ilman imaginaatiokykyä emme pysty tiedostamaan moraalisia vaihtoehtoja ja erottelemaan jäsennetysti arvoja toisitaan.

Kolmanneksi tarvitsemme tiedon tulvan ja viihteen ylivallan keskellä kykyä keskittyä yksittäisiin elämänilmiöihin. Tarvitsemme paluuta yksinkertaisiin perusasioihin, elementaarisiin, elämän kokonaisuuden kannalta oleellisiin kysymyksiin. Mitä leipä, työ, terveys ja ihmisen läheisyys minulle merkitsevät. Havaitessamme sen mitä meillä jo nyt on ja unohtaessamme sen mitä naapurillamme on enemmän, me parhaassa tapauksessa voimme havahtua siihen, että olemme saaneet paljon, havahtua kiitollisuuteen.

Sadepisara omenapuun lehdellä suurensi lehtisuonet,
silmälle näkymättömätkin.
Kyynel ihollasi paljasti sielusi lehtisuonet,
kerran aavistetut.

Kiitollisuus kokonaisvaltaisena elämänasenteena on elämää säilyttävä voima, joka vaikuttaa lähiympäristöämmekin kauemmaksi. Kiitollisen ihmisen kyky kantaa vastuuta muuttuu. Hän ei koe menetyksenä sitä mitä monet hänen ympärillään pitävät uhrauksena vaan kuten taolaisessa kultaisessa säännössä omana voittonaan. Kiitollisuuden kokemus, siitä hyvästä,minkä on saanut on avain monen aikamme ahdistavan puutteen korjaamiseen. Kiitolliseksi ei ketään voi pakottaa, eikä ylipäätään millään yksinomaan materiaalisella lahjalla. Se syntyy sisältä päin.

Neljänneksi millään uskonnolla ei ole absoluuttista kaikille yleispätevää opillista totuutta. Toisaalta yksilön Pyhän kokemuksella on hänelle itselleen absoluuttinen, luovuttamaton arvo.

Tämän ymmärtäen uskontojen edustajien tulisi kehittää itseään dialogitaidoissa ja edistää ajatusta uskontojen toisiaan täydentävästä tehtävästä. Yhdessä ne voivat toimia globaalien eettisten periaatteiden pohjalta kärsivän ihmiskunnan hyväksi.. Tämä komplementaarisuus, toisiaan täydentävyys koskee myös kulttuureja. Se on enemmän kuin vain pelkkä kulttuuridiversiteetti, kuin vain pelkkä passiivinen toleranssi. Se merkitsee toisen lähtökohtiin syventymistä ja hänen arvojensa tiedostamista. Niiden valossa myös oma identieetti vahvistuu kuten kultainen sääntö saa uuden ulottuvuuden, kun kuuntelemme sen taolaista tulkintaa:”Pidä lähimmäisesi menestystä omana menestyksenäsi ja hänen menetystään omana menetyksenäsi”.

Kultaisensäännön pojalta voimme tiivistää komplementaarisuuden tavoitteen seuraavaksi uskontojen yhteistoimintaa esittäväksi kuvaksi:
Sinfoniaorkestelilla on yhteinen musiikin partituuri. Se on globaali etiikka. Orkesterissa on lukuisia eri soittajia so.uskontoja. Jokaisella omat nuottinsa niin että mikään instrumentti yksin ei voi toteuttaa teosta. Ensiviulu ei voi esittää sinfoniaa, ei kontrabasso, ei huilu, eivät trumpetit tai pieni pikkolo huilu. Vain ne yhdessä voivat saada aikaan musiikin yhteissoinnun , sinfonian. Jos jokin soittaja , uskonto puuttuu sointi ei ole täydellinen. Kaikki huomaavat sen. Siksi orkesterin johtaja kutsuu ne kaikki harjoituksiin sillä vain yhdessä sointi on täydellinen.