Ajankohtaista

Rauhankasvatusinstituutin toimisto on muutanut uusiin toimitiloihin Pasilaan. Uusi osoitteemme on Kumpulantie 7, 00520 Helsinki.

Maailmankoulun matkalaukkuja, eli globaalikasvatuksen opetusmateriaalipaketteja, lainataan kouluille, päiväkodeille ja
oppilaitoksille maksutta kahden viikon laina-ajalla.

Varaukset ja lisätietoja toimistoltamme: info@rauhankasvatus.fi, tai puh. 044 302 2042.

Maailmankoulu - yhteinen ihmisyys, yhteinen maailma -hanke vie koulumaailmaan kansalaisjärjestöjen kehitys- ja globaalikasvatusmateriaaleja, kouluttaa ja tukee kasvattajia globaalikasvatuksen toteuttamisessa. Hanke on jatkoa Kasvattajat Rauhan Puolesta ry:n vuosina 2006-2009 Oulussa toteuttamalle hankkeelle. Toimintaa on nykyisin Oulun seudun lisäksi Turussa sekä
pääkaupunkiseudulla.

Matkalaukut muodostavat kokonaisuuden, joka on tullut tunnetuksi juuri Maailmankoulun matkalaukkujen nimellä, ja ne noudattavat tiettyä suunniteltua muotoa. Matkalaukkusarja sisältää kymmenen eri globaalin teeman mukaan koottua laukkua. Jokainen laukku on tarkasti kehitetty kokonaisuus, jonka taustalla ovat opettajien ja kasvattajien esiin nostamat tarpeet sekä ajankohtaiset aihepiirit. Matkalaukkuja on myös eri-ikäisille oppijoille.

Laukkuihin on koottu laajasti teemaa käsittelevää materiaalia kuten video- ja dvd-filmejä, lautapelejä, julistesarjoja, kuvakortteja sekä erilaisia toiminnallisia ja pohdintatehtäviä. Vaikka materiaalia on runsaasti, matkalaukut voi ottaa käyttöön nopeastikin, sillä jokaisessa laukussa on valmiita tuntisuunnitelma- ja työpajaehdotuksia sekä lisämateriaalia opettajalle aiheeseen tutustumiseksi.

Lue lisää: www.maailmankoulu.fi

Pääkaupunkiseudun matkalaukkujen teemat:

Mistä sadut tulevat?
Satuja, musiikkia ja leikkejä, monikulttuurisuuden riemua. Esi- ja
alkuopetukseen suunnatun matkalaukun mukana matkataan niin Suomessa kuin maailmallakin. (1-3 lk, varhaiskasvatus)

Moninaiset perheet
Erilaisia perheitä käsitellään kuvin, leikein, saduin ja harjoituksin. (1-3 lk)

Lapsen oikeudet
YK:n lasten oikeuksiin liittyen toiminnallisia harjoituksia, pelejä, musiikkia ja videomateriaalia. (1-6 lk)

Paossa
Laukun teemoina ovat pakolaisuus, turvapaikanhakijat ja maahanmuuttajat. Runsaasti toiminnallisia harjoituksia, julisteita, musiikkia, lasten ja nuorten omia tarinoita Suomeen tulemisesta, video/dvd- ja muuta visuaalista materiaalia. (1-9 lk)

Tasa-arvoa arkeen
Tasa-arvokasvatusta ihmisoikeusnäkökulmasta. Käytännönläheisiä
harjoituksia, tehtävämateriaalia ja näkökulmia (mm. mediakasvatus)
tasa-arvosta meillä ja muualla. (7-9 lk ja lukio/ammattiopisto)

Rauhaa!
Sanataidetta ja toimintaa rauhankasvatuksen eri aihepiireihin liittyen
(mm. ristiriitojen ja konfliktien ratkaisu, syrjintä ja koulukiusaaminen).
Toiminnallisia harjoituksia, tarinoita ja elämyksellisiä draamaideoita
yhdenvertaisuuden ja syrjimättömyyden käsittelyyn. (1-6 lk, 7-9 lk ja lukio/ammattiopisto)

Vastuullinen vaikuttaminen
Ideoita ja näkökulmia kestävien ja reilujen kulutusvalintojen löytämiseksi
arkeen: mm. tietoa, pelejä, sarjakuvia, julistenäyttelyitä ja vinkkejä. (1-9 lk)

Moninainen Suomi
Moninaisuutta ei tarvitse lähteä hakemaan kaukaa - Suomi on moninaisempi maa kuin ensinäkemältä ajattelisi! Matkalaukku pyrkii avaamaan kuvaa lähiympäristöstämme kauniin monenkirjavana kaleidoskooppina. Mukana musiikkia, tarinoita sekä kuva- ja posterimateriaalia. (3-6 lk ja 7-9 lk)

Hankekoordinaattori Maiju Heino aloitti työt Turun alueen Maailmankoulun parissa huhtikuussa 2009. Hänen toimipisteensä on Turun opetuspalvelukeskuksessa ja hanke on lähtenyt hyvin alkuun. Ota yhteyttä: maiju.heino@turku.fi tai 044 302 2044.

Nykyisin on varauduttava moneen – meitä pelottavat tsunamit, hakkerit, terroristit ja ilmastonmuutos siinä missä vanha viholainenkin.

Suomessa on laadittu yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen turvaamisohjelma ja Hallebergin komitea kokoaa selvitystä yhteiskunnan kokonaisvaltaisesta varautumisesta uhkiin. Kansainvälisten konfliktien hallinnassa puhutaan sotilaallisen ja siviilitoiminnan virtaviivaistamisesta operaatioissa. Onko turvallistaminen mennyt liian pitkälle? Mikä meitä uhkaa? Ja miten me käsitämme turvallisuuden?

Keskustelua virittivät tutkija Pertti Joenniemi, suurlähettiläs Jaakko Blomberg, pääsihteeri Oili Alm Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATUsta ja Aleksanteri-instituutin tutkimusjohtaja Markku Kangaspuro.

Suomen sosiaalifoorumin 2010 yhteydessä 25.4. järjestettiin Instituutin rauhakasvatusfoorumin toinen keskusetelutilaisuus  

Kouluikäisten väkivaltakokemusten yleistyminen osoittaa, että kouluissa vallitsee turvattomuuden kulttuuri. Ilmi tulleet avoimet väkivaltatapaukset ovat vain jäävuoren huippu, joka kertoo yhteiskunnassa ja koulujen todellisuudessa vaikuttavista väkivaltaa tuottavista tekijöistä.

Rauhankasvatusinstituutti kutsui väkivaltakulttuurin torjumisesta kiinnostuneita opettajia, rehtoreita, tutkijoita, hallinnon edustajia ja kansalaisia pohtimaan yhdessä, voiko nykyperuskoulu olla paikka, missä kasvaa väkivallattomuuden periaatteeseen sitoutuneita, empaattisia ja yhteistyökykyisiä kansalaisia, jotka uskovat ihmisten väliseen tasa-arvoon ja solidaarisuuteen. Sisältyvätkö nämä tavoitteet tämän päivän koulutuspolitiikkaan? Mitä merkitsee opetussuunnitelman uudistaminen rauhankasvatuksen näkökulmasta? Millaisia sisältöjä eri oppiaineisin tarvitaan? Miten kouluyhteisöä tulee johtaa? Miten antaa ääni kaikille kouluyhteisön jäsenille?

Voivatko KiVa Koulu -hanke, yhteistoiminnallinen ja projektioppiminen, sovittelu, Rauhankoulu, Maailmankoulu, tukioppilastoiminta, oppilaskunnat ja muut sosiaalisten taitojen oppimiseen liittyvät hankkeet viedä koulun kasvatuskulttuuria väkivaltaa torjuvaan suuntaan?

Rauhankasvatusfoorumissa etsitään uusia näkökulmia kouluväkivaltaa koskevaan keskusteluun. Varsinkin mediassa huomio kiinnittyy helposti henkilöväkivaltaan ja sen torjuntaan sivuuttaen samalla lasten ja nuorten elämään sekä kouluinstituutioon sisältyvä rakenteellinen väkivalta. Molempiin ilmiöihin pitää puuttua, mutta millä keinoin ja keiden toimesta?

Valmisteltuja asiantuntijapuheenvuoroja pitivät muun muassa sosiaalipsykologit Marja Ahokas ja Tiina Lindholm, ihmisoikeuskasvatuksesta väitöskirjaa valmisteleva Helsingin yliopiston opettajakoulutuslaitoksen tutkija Mia Matilainen, vertaissovittelukouluttaja Maija Gellin, KiVa Koulu -hankkeesta kokemuksia omaavat luokanopettajat Riikka Hohti ja Hannele Karhula, sekä kasvatuspolitiikan tutkija Sari Vesikansa.

Lainaa  paikkakunnallesi (kouluun, kirjastoon, nuorisotalolle) kiertävä näyttely, joka tarkastelee ydinaseiden tuomaa uhkaa inhimillisen turvallisuuden näkökulmasta. Lisätietoja www.rauhankulttuuri.fi

Me olemme luonneet maailmamme sellaiseksi kuin se on ja luomme sitä tälläkin hetkellä. Kun yleinen mielipide ja asenteet muuttuvat, myös toimintatapamme ja yhteiskuntamme muuttuvat. Näyttelyssä tuodaan esiin sitä perimmäistä ymmärrystä, että olemme kaikki yhteydessä toisiimme ja tekomme vaikuttavat sekä itseemme että muihin.

Näyttelyssä pureudutaan väkivallan syihin ja seurauksiin niin yksittäisten ihmisten välisissä suhteissa kuin joukkotuhoasekysymyksissä.

Näyttely tarjoaa tiiviin tietopaketin väkivallasta, mutta esittelee sille myös vaihtoehdon. Rauhankulttuuri koostuu arvoista, asenteista, käyttäytymisestä ja elämäntavasta, jotka torjuvat väkivaltaa ja ehkäisevät konflikteja niiden alkusyihin puuttumalla.

Näyttely muistuttaa, että myös köyhyys on väkivaltaa. Ihmisarvoa alentava, äärimmäinen köyhyys tappaa joka päivä 24 000 ihmistä – yhtä paljon kuin jos viidensadan matkustajan lentokone syöksyisi maahan puolen tunnin välein vuorokauden ympäri.

Voit tilata ja järjestää näyttelyn omalla paikkakunnallasi veloituksetta. Näyttelyn yhteydessä voidaan toteuttaa teemoihin liittyviä työpajoja ja luentoja. Teemoihin liittyy myös paljon muuta järjestöjen tuottamaa kansainvälisyyskasvatusmateriaalia.

Rauhankasvatusinstituutti järjesti 18.11.2009 kasvatusalan ammattilaisille ja järjestötoimijoille suunnatun rauhankasvatusfoorumin aiheesta ”Miten käsitellä koululaisten kanssa vaikeita asioita kuten sotia ja konflikteja?”.

Näkemyksiään foorumissa esittivät mm. filosofian tohtorit Thomas Wallgren ja Jouko Jokisalo sekä psykologi Kirsti Palonen. Mediametka toi mediakasvatuksellista näkökulmaa ja elokuva-ala käytti puheenvuoron sodan kuvaamisen problematiikasta elokuvanteossa.

Voidaanko lasten silmät sulkea maailmalla riehuvilta sodilta? Miten konflikteista puhutaan eri-ikäisten ja eritaustaisten nuorten kanssa? Miten oppia kriittiseksi konfliktien uutisointia kohtaan? Tulisiko historian tunneilla shokeerata menneisyyden karmeuksilla ennaltaehkäisyn nimissä?

Reijo E. Heinosen kiitospuhe Kulttuurikeskus Kaisassa 26.9.2009

"Kultaisen säännön pojalta voimme tiivistää komplementaarisuuden tavoitteen seuraavaksi uskontojen yhteistoimintaa esittäväksi kuvaksi: Sinfoniaorkestelilla on yhteinen musiikin partituuri. Se on globaali etiikka. Orkesterissa on lukuisia eri soittajia so.uskontoja. Jokaisella omat nuottinsa niin että mikään instrumentti yksin ei voi toteuttaa teosta. Ensiviulu ei voi esittää sinfoniaa, ei kontrabasso, ei huilu, eivät trumpetit tai pieni pikkolo huilu. Vain ne yhdessä voivat saada aikaan musiikin yhteissoinnun , sinfonian. Jos jokin soittaja , uskonto puuttuu sointi ei ole täydellinen. Kaikki huomaavat sen. Siksi orkesterin johtaja kutsuu ne kaikki harjoituksiin sillä vain yhdessä sointi on täydellinen."

Alla puhe kokonaisuudessaan:
KULTAINEN SÄÄNTÖ –PALKINTO
21.9.2009
Kiitospuhe Kulttuurikeskus Kaisassa 26.9.2009

Reijo E. Heinonen

Kultainen Sääntö-palkinnon suunnittelijat ja valintaprosessin toteuttajat ovat ottaneet rohkean askeleen eettisen tietoisuuden herättämisen ja uskontodialogin kehittämisen tiellä. Kiitän sydämestäni minulle osoitetusta luottamuksesa ja toivon kykeneväni toimimaan edelleen yhteisten tavoitteittemme toteuttamiseksi.

Esitän seuraavassa joitakin ajatuksia, jotka ovat olleet tärkeitä maailmanlaajan eettisen vastuun herättämisessä sekä kansainvälisissä että kotimaisissa yhteyksissä.

Sosialismin romahdus Itä-Euroopassa ja kylmän sodan päättyminen loivat kansainvälisesti uudenlaisen poliittisen ja kulttuurisen tilanteen, jota voitaisiin nimittää arvotyhjiöksi. Se haastoi arvioimaan keinoja ja arvoja, joiden avulla maailmanyhteisöä olisi luotsattava kestävään, oikeudenmukaiseen kehitykseen.

Tietoisuus siitä, että globalisaatio tarvitsee globaalin etiikan alkoi vahvistua . YK:n ympäristökokouksessa Rio de Janeirossa 1992 vaadittiin keskustelun aloittamista maailmanyhteisölle luovuttamattomista perusarvoista. Kestävä kehitys ei voi rakentua yksin talouden varaan, ei liioin yksin ekologiset näkökohdat huomioimalla eikä liioin sosiaalisia ongelmia ratkomalla. Kaikissa näiden osa-alueiden ratkaisuissa tarvitaan yhteisiä eettisiä mittapuita. Ilman eettistä kokonaisnäkemystä kullakin alueella saatetaan eksyä kohtalokkaisiin yksipuolisuuksiin.
Vaikka haastetta eiYK:n tasolla otettukaan huomioon Riossa esitetyn tavoitteen mukaisesti vastaan siten kuin kokouksen pääsihteeri Maurice Strong oli esittänyt, eripuolilla alkoi kansalaisjärjestötasolla syntyä eettistä vastuuta painottavia julistuksia ja aloitteita. Eri ammattiryhmät alkoivat laatia omia eettisiä ohjeitaan.
Kansalaisjärjestöjen kasvavaa merkitystä kuvaa Intiankansalaisjärjestöjen Riossa esittämä tiivistys maailman moraalisista ongelmista. He toistivat Mahatma Gandhin tunnettua iskulausetta:
We have for every ones need but not for any ones greed.” Taloudellinen ja materiaalinen ongelma ruuan ja hyvinvoinnin puutteestsa käännettiin tässä moraaliseksi ongelmaksi. Ei tarvitse olla kovin tarkkanäköinen huomatakseen aikamme talouskriisissä ja siitä köyhille aiheutuvissa kärsimyksissä olevan kysymys juuri tästä.

Maailman uskontojen parlamentin Chicagon globaalin etiikan julistus syntyi Rion kokousta seuranneena vuonna 1993 . Sen pääarkkitehti oli katolinen teologi ja toisinajattelija professori Hans Küng ,Saksan Tübingenistä. Suomesta Chicagon julistuksen laatimiseen osallistuttiin mm. siten, että Turun yliopistossa järjestettiin lokakuussa 1992 seminaari, jossa pohditin globaalin etiikan periaatteita Hans Küngin lähettämän julistusluonnoksen pohjalta. Mukana olivat mm. professori Pentti Malaska ja tuolloinen ympäristöministeri Sirpa Pietikäinen. Tuosta ajasta alkoi yhteistyö Hans Küngin kanssa. Chicagon julistuksen allekirjoittajiksi sain emerituusarkkipiispa Mikko Juvan ja tuolloisen alivaltiosihteeri Martti Ahtisaaren, myöhemmän tasavallan presidentin ja Nobelin rauhanpalkinnon saajan. Presidenttikaudestaan alkaen hän on tukenut globaalin etiikan prosessia.

Tänään myönnetyn palkinnon nimeä pohdittaessa on todettava, että se on globaalin etiikan ytimessä ja kaiken eettisen ajattelun perusteita:minkä haluat itsellesi tehtävän , tee se toiselle. Se muodostaa vastavuoroisuutta korostaessaan uskontojen ja kulttuurien eettisen ajattelun kulmakiven. Sen eri muotoilut on löydettävissä kaikista suurista uskonnoista. Niistä tulee ilmi kunkin perinteen ja ajattelutavan erityiskorostukset. Erityisen kauniina muotoiluna pidän taolaisen opettajan Tái Shank Kan Ying Píen (200-luku)
”Regard your neigbours gain as your own gain, and your neigbours loss as your own loss.” (URI,Africa office)
”Pidä lähimmäisesi menestystä omana menestyksenäsi ja hänen menetystään omana menetyksenäsi.”

Miten tämä olisi mahdollista maailmassa, jossa vallitsee tyytymättömyys ja taistelu rajallisista resursseista, maailmassa jossa ei muisteta sitä, että rajallisessa ekojärjestelmässä rajaton kasvu ei ole mahdollinen?

Tässä vain kolme muutoksen edellytystä.
Ensinnäkin arvojen muutokseen tarvitaan laaja tietoisuuden muutos, josta Chicagon julistus sanoo:”Maapalloamme ei voida muuttaa parempaan tilaan ilman että yksityisen ihmisen tietoisuus muuttuu...Tilannettamme ei voida muuttaa perustavalla tavalla ilman riskin ottamista ja uhrivalmiutta.” Viimemainittua valmiutta Vaclav Havel korosti mm. puhuessaan Tukholmassa UNDP kokouksessa 1994. Hänen esitelmänsä oli haaste lännen rikkaille teollisuusmaille :”A Call for Sacrifice. The co-responsibility of the West” (Foreign Affairs Vol. 73 n:o 2, 1994)

Toiseksi tietoisuuden muuttuminen on mahdollista jos ymmärrämme kokonaisvaltaisesti eri ilmiöiden, ekonomisten, ekologisten ja sosiaalisten keskinäisen riippuvuuden. Teollisen ajan vastuullisen etiikan syntymiseen tarvitaan uusi näkökyky kuten Hans Jonas tunnetussa teoksessaan ”Vastuun periaate” (Das Prinzip Verantwortung) on todennut. Ylipäätään tietoisuuden muutoksen edellytyksenä on mielikuvitus, imaginaatiokyky, jonka kehittäminen ei ole tasapainossa tiedon tulvan kanssa koulutusjärjestelmässämme. Ilman imaginaatiokykyä emme pysty tiedostamaan moraalisia vaihtoehtoja ja erottelemaan jäsennetysti arvoja toisitaan.

Kolmanneksi tarvitsemme tiedon tulvan ja viihteen ylivallan keskellä kykyä keskittyä yksittäisiin elämänilmiöihin. Tarvitsemme paluuta yksinkertaisiin perusasioihin, elementaarisiin, elämän kokonaisuuden kannalta oleellisiin kysymyksiin. Mitä leipä, työ, terveys ja ihmisen läheisyys minulle merkitsevät. Havaitessamme sen mitä meillä jo nyt on ja unohtaessamme sen mitä naapurillamme on enemmän, me parhaassa tapauksessa voimme havahtua siihen, että olemme saaneet paljon, havahtua kiitollisuuteen.

Sadepisara omenapuun lehdellä suurensi lehtisuonet,
silmälle näkymättömätkin.
Kyynel ihollasi paljasti sielusi lehtisuonet,
kerran aavistetut.

Kiitollisuus kokonaisvaltaisena elämänasenteena on elämää säilyttävä voima, joka vaikuttaa lähiympäristöämmekin kauemmaksi. Kiitollisen ihmisen kyky kantaa vastuuta muuttuu. Hän ei koe menetyksenä sitä mitä monet hänen ympärillään pitävät uhrauksena vaan kuten taolaisessa kultaisessa säännössä omana voittonaan. Kiitollisuuden kokemus, siitä hyvästä,minkä on saanut on avain monen aikamme ahdistavan puutteen korjaamiseen. Kiitolliseksi ei ketään voi pakottaa, eikä ylipäätään millään yksinomaan materiaalisella lahjalla. Se syntyy sisältä päin.

Neljänneksi millään uskonnolla ei ole absoluuttista kaikille yleispätevää opillista totuutta. Toisaalta yksilön Pyhän kokemuksella on hänelle itselleen absoluuttinen, luovuttamaton arvo.

Tämän ymmärtäen uskontojen edustajien tulisi kehittää itseään dialogitaidoissa ja edistää ajatusta uskontojen toisiaan täydentävästä tehtävästä. Yhdessä ne voivat toimia globaalien eettisten periaatteiden pohjalta kärsivän ihmiskunnan hyväksi.. Tämä komplementaarisuus, toisiaan täydentävyys koskee myös kulttuureja. Se on enemmän kuin vain pelkkä kulttuuridiversiteetti, kuin vain pelkkä passiivinen toleranssi. Se merkitsee toisen lähtökohtiin syventymistä ja hänen arvojensa tiedostamista. Niiden valossa myös oma identieetti vahvistuu kuten kultainen sääntö saa uuden ulottuvuuden, kun kuuntelemme sen taolaista tulkintaa:”Pidä lähimmäisesi menestystä omana menestyksenäsi ja hänen menetystään omana menetyksenäsi”.

Kultaisensäännön pojalta voimme tiivistää komplementaarisuuden tavoitteen seuraavaksi uskontojen yhteistoimintaa esittäväksi kuvaksi:
Sinfoniaorkestelilla on yhteinen musiikin partituuri. Se on globaali etiikka. Orkesterissa on lukuisia eri soittajia so.uskontoja. Jokaisella omat nuottinsa niin että mikään instrumentti yksin ei voi toteuttaa teosta. Ensiviulu ei voi esittää sinfoniaa, ei kontrabasso, ei huilu, eivät trumpetit tai pieni pikkolo huilu. Vain ne yhdessä voivat saada aikaan musiikin yhteissoinnun , sinfonian. Jos jokin soittaja , uskonto puuttuu sointi ei ole täydellinen. Kaikki huomaavat sen. Siksi orkesterin johtaja kutsuu ne kaikki harjoituksiin sillä vain yhdessä sointi on täydellinen.

Rauhankasvatusinstituutin pitkäaikaiselle puheenjohtajalle (1997-2006), emeritusprofessori Reijo E. Heinoselle on myönnetty Kultainen sääntö -palkinto. Palkinnon myöntävät kansainvälinen Uskot ilman rajoja -järjestö sekä United Religions Initiative (URI). Palkinto myönnettiin kunnianosoituksena Heinosen pitkään jatkuneesta työstä maailmanlaajuisen etiikan puolesta.

Palkinto luovutettiin kulttuurikeskus Caisassa lauantaina 26.9.2009 kaikille avoimessa tilaisuudessa. Lisätietoja: http://www.caisa.fi/EnrolmentClient/info.aspx?Key=3777CC12429864B60217DF47D8CDEC25

Naantalilainen Heinonen (s. 1938) on julkaissut vuonna 1995 teoksen Vastuun aika, joka käsitteli kansainvälisten vaikuttajien myönteisen suhtautumisen välttämättömyyttä, jotta eettinen tietoisuus muuttuisi.

Turun sanomissa (21.9.09) Heinonen sanoo uskovansa, että Kultainen sääntö -palkinto herättelee osaltaan globaalia eettistä tietoisuutta. Palkinto jaetaan joka kolmas vuosi YK:n rauhanpäivänä. Nimensä palkinto on saanut maailman uskonnoista löytyvän niin sanotun kultaisen säännön mukaan, joka pyytää ihmisiä kohtelemaan toisiaan niin kuin he toivoisivat itseään kohdeltavan.

– Aikamme globalisaatioprosessi tarvitsee eettisen viitekehyksen, globaalin etiikan, siitä kertoo kansainvälinen ja kansallinen lähihistoriamme. Kokonaisvaltaisen eettisen vastuun toteuttamisessa ja laajan tietoisuuden herättämisessä kansalaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä, samaan tapaan kuin niillä oli vihreän liikkeen synnyssä, Heinonen jatkaa Turun sanomissa julkaistussa artikkelissa.

United Religions Initiative on kansainvälinen, vuonna 2000 perustettu organisaatio, jonka tavoitteena on edistää uskontojen yhteistyötä ja vähentää uskonnon varjolla tehtyä väkivaltaa. URI:ssa on mukana jäseniä yli kuudestakymmenestä maasta, myös Suomesta.

tiedote 23.9. 2008

Kauhajoen koulussa tänään tapahtunut ammuskelu on tragedia surmansa saaneille uhreille ja heidän läheisilleen ja järkyttävä tapahtuma kaikille suomalaisille.

Jokelan joukkosurman ollessa myös tuoreessa muistissa eri toimijoiden on ryhdyttävä välittömien ja välttämättömien kriisitoimenpiteiden lisäksi pitkäjänteiseen työhön uusien vastaavien tapahtumien ehkäisemiseksi.

Koululaisten ja muiden nuorten hyvinvoinnin turvaaminen on keskeistä. Koulut tarvitsevat nykyistä enemmän resursseja sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Nuorten mielenterveyspalveluja on parannettava määrällisesti ja laadullisesti. Muuhunkin nuorten yksinäisyyttä, masentumista ja turvattomuutta ehkäisevään toimintaan on välittömästi osoitettava lisää resursseja.

Nuorten ja koko yhteiskunnan hyvinvoinnin kannalta kasvatuksen ja koulutussektorin arvot ja aatteellinen ilmapiiri ovat tärkeitä. Suomen koulut ovat erinomaisen hyviä. On kuitenkin kysyttävä, ovatko oppimistavoitteet ja kilpailuarvot päässeet liiallisen huomion kohteiksi. Menestyminen Pisa-vertailussa on hyvä asia, mutta tätäkin tärkeämpää on menestys kulttuurimme arvopohjan vaalimisessa ja aatteellisessa kasvatuksessa.

Rauhankulttuuri syntyy vain pitkäjänteisen sitoutumisen perusteella. Rauhankasvatus tarvitsee nimellisen arvostuksen lisäksi resursseja ja osaamista.

Vaikka Suomen sodista on aikaa, rauhankasvatuksen merkitys on meilläkin edelleen suuri. Maailma tuntuu monen lapsen ja nuoren mielestä epävarmalta ja turvattomalta. Kasvatuksen ja koulutuksen tehtävänä on auttaa kaikkia nuoria löytämään myönteisiä vastauksia ja tehtäviä vaikeassakin maailmassa.

On aika parantaa rauhankasvatuksen ja muun aatteellisen kasvatuksen asemaa Suomen kasvatuskulttuurissa ja koulutusjärjestelmän kaikilla tasoilla päiväkodeista aikuiskoulutukseen. Erityisesti on ryhdyttävä toimiin peruskouluissa, myös käytännössä.

Helsingissä 23.9.2008

Laura Kananen, pääsihteeri, p. 09- 449169, 044- 3022042

Thomas Wallgren, puheenjohtaja, p. 09- 19129226, 09- 2413236